Tähtiä ja tähtihetkiä Stanley Cupissa

Toronto Maple Leafs on mahdottoman edessä. Mutta toivoa on. Maple Leafs mallia 1942 teki sen. “Luis Mendoza” palasi kaukaloon akvaario päässä. Draftotto. Kunniaa Florida Panthersille. Tässä muutama kommentti.

Missä on valmentaja Hap “Happy” Day?

Toronto Maple Leafs on hankalan paikan edessä. Se on hävinnyt kolme ensimmäistä toisen kierroksen pelisarjan otteluaan yllättävän kovalle Florida Panthersille. Game 4 pelataan Sunrisessa tänään keskiviikkona.

Paras seitsemästä -pelisarja on loistava idea, jonka Pohjois-Amerikan ammattilaisurheilusirkukset saivat jääkiekosta. Se oli jääkiekon kuningasperheen Patrickin veljesten keksintö, jolla muut ovat ansainneet miljardeja.

3-0 tilanteesta on Stanley Cupin historiassa noustu voittoon neljä kertaa. Tilastojen mukaan 204 joukkuetta on ollut kolmen ottelun tappioasemassa, katsellut tilannetta syvältä kuopan pohjalta. Neljä voittajaa jättää onnistumisprosentiksi kaksi prosenttia. Toivoa on tämän päivän Leafsilla siis äärimmäisen vähän.

Nuo neljä ihmeen tehnyttä joukkuetta muistetaan Stanley Cup -loressa hyvin.

Vuoden 1942 Toronto Maple Leafs. Vuoden 1975 New York Islanders. Vuoden 2010 Philadelphia Flyers. Ja vuoden 2014 Los Angeles Kings.

Jokaiseen näistä liittyy oma tarinansa ja legendansa. Vuonna 1975 Islandersin valmentaja Al Arbour veti kirjaimellisesti viivan jäähän aamuharjoituksissa. Ne, jotka vielä uskoivat voittavansa kolmen Pittsburgh Penguinsille hävityn pelin jälkeen saivat ylittää viivan. Kaikki ylittivät.

Peter Lavioletten puhe penkillä vuonna 2010, kun Boston oli voittanut kolme ensimmäistä. Emme vieläkään tiedä, mitä hän sanoi. Se tehosi.

Viimeksi ihmeen teki Darryl Sutterin Los Angeles Kings vuoden 2014 playoffien avauskierroksella. San Jose Sharks voitti kolme ensimmäistä, torakkamaisen sitkeä Kings neljä seuraavaa.

LA voitti ennätysmäiset seitsemän eliminointipeliä sinä keväänä. Conn Smythe -voittaja Justin Williamsin legenda kasvoi. Puolustaja Jake Muzzin on vielä jäljellä tuosta joukkueesta Leafsin mukana. Muzzin ei pelaa kaularanka-vamman takia, mutta hän on raporttien mukaan puhunut joukkueelle kokemuksestaan.

1942 Leafs

Ainoa Stanley Cupin finaalissa ihmeen tehnyt joukkue on ikuisesti legendojen sarjaan jäänyt vuoden 1942 Toronto Maple Leafs. Leafs hävisi kolme ensimmäistä finaaliottelua Detroit Red Wingsille.

Valmentaja Hap Day oli mahdottoman tehtävän edessä ennen Detroiin Olympiassa pelattua neljättä peliä. Toronton media kirjoitti julmia kirjoituksia joukkueesta sanomalehiin. Kansalaiset ison kaupungin kaduilla olivat vihaisia. Twitteriä ei onneksi oltu vielä keksitty.

“Happy” teki tässä tilanteessa jotain todella erikoista joukkueensa herättämiseksi. Hän pyysi Maple Leafsin johtukunnalta lupaa vaihtaa muutama pelaaja toisiin.

Tähtipuolustaja, myöhemmin Bobby Orrin junnuvalmentajana kunnostautunut Bucko McDonald oli yksinkertaisesti väsynyt. Samoin Leafsin paras maalitykki, Gordie Drillon. Hap Day otti molemmat pois pelaavasta kokoonpanosta.

Heidän tilalleen Leafsin paidan saivat pukea tulokaspakit Ernie Dickens ja Bob Goldham, sekä hyökkääjä Don Metz. Kaikki suhteellisen tuntemattomia nimiä.

Finaalisarja jatkui loppuunmyydyissä Detroit Olympiassa ja Toronton Maple Leaf Gardensissa. Red Wingsin valmentaja/GM Jack Adams sai toimitsijakiellon Game 4:n jälkeen hänen rynnättyään jäälle ja lyötyään erotuomari Mel Harwoodia.

Seitsemänteen peliin Torontossa 16,218 katsojaa, mikä oli siihenastinen ennätys Kanadassa. Maple Leafs voitti Stanley Cupin värikkäitten vaiheitten jälkeen. Shampanja virtasi, ja yleisö juhli paikallaan vielä tunnin ottelun päätyttyä, vaatien joukkuetta tulemaan jäälle hurrattavaksi aina uudelleen ja uudelleen.

Muissa Ameriikan ammattilaissirkuksissa seitsemän ottelun pelisarja on voitettu käymällä ensin pohjalla vain kerran. Ihmeen teki Boston Red Sox vuonna 2004 New York Yankeesia vastaan World Series -finaalisarjassa.

Koripallon NBA:ssä ihmettä ei olla vielä nähty koskaan.

Luis Mendoza

Pieni viittaus Mighty Ducks D2 elokuvaan tuli tiistaina Seattlessa juuri ennen ottelun alkua Dallas Starsin kapteenilta Jamie Benniltä. “Let`s go fucking Luis Mendoza”, kannusti Vancouverin saarella syntynyt Benn, akvaario päässään peliin palannutta Miro Heiskasta.

Rick Bownessin vielä valmentaessa Starsia Stanley Cupin finaaliin saakka kuplaplayoffeissa, NHL-blogi kysyi vanhalta valmentajalta, mitä nuori puolustaja #4 merkitsi joukkueelleen. “Everything”, tuli lyhyt vastaus, ennen pitempää.

Mikään ei ole muutamassa vuodessa muuttunut. Heiskanen loukkaantui saatuaan kiekon kasvoihinsa Game 3:ssa ja joutui jättämään kentän. Seattle Kraken dominoi peliä. Tiistaina #4 pelasi 31:02 varsinaisella peliajalla, Dallas Stars tasoitti sarjan vakuuttavalla pelillä, voittaen maalein 6-3.

Starsin valmentaja Pete DeBoer sanoi pelin jälkeen ilkeän kasvoihin tulleen haavan vaikuttaneen Heiskasen syömiseen ja nukkumiseen. Silti hän pelasi. Kaksi syöttöpistettä Game 4:ssa. TSN:n Stats Centre ilmoittaa, että vain kaksi puolustajaa on merkkauttanut enemmän syöttöpisteitä Stanley Cupin playoffeissa ennen 24. syntymäpäiväänsä: Paul Coffey (50 syöttöpistettä) ja Cale Makar (45).

Sellaiset nimet kuten Ray Bourque, Al MacInnis, Bobby Orr ja Denis Potvin ovat Heiskasen takana. Nämä kaikki puolustajalegendat ovat päässeet hyvään seuraan siis.

On annettava tunnustusta NHL-palkintojen äänestäjille, koska parhaan viiden laittaminen järjestykseen ei ole helppoa. Ei etenkään Norris-palkinnon kohdalla. Miro Heiskanen on kolmen parhaan joukossa jokaisen sellaisen listalla, jolla on kunnia saada nähdä hänen pelejään enemmän.

Miro Heiskanen on huipputaitava puolustaja ja nyt siis jälleen yhden järjetöntä kovuutta osoittaneen Stanley Cup -legendan tähti. Hän pystyy pelaamaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Hän ottaa kiekon vastustajalta pehmeän näköisesti, muuttaa puolustustilanteen hyökkäystilantbeeksi hetkessä, ei koskaan jää karvaajien alle, ja luo hyökkäystä kuin tyhjästä.

Jääkiekko on joukkuepeli, eikä edes Miro Heiskanen pysty kaatamaan Seattle Krakenia tärkeässä ottelussa. Mainittu kapteeni Jamie Benn pelasi hyvin. Max Domi oli todella hyvä. Jake Oettinger oli hyvä maalissa. Joe Pavelski teki taas maalin (Heiskasen laukauksen reboundista). Roope Hintz näytti taas hyvin lähellä supertähden statusta olevia taitojaan. Ja niin edelleen.

Seattle Kraken on yksi kevään todellisista yllättäjistä, Florida Panthersin kanssa, voimme sanoa rehellisesti. Dallas vs. Seattle on nyt paras kolmesta. Game 5 pelataan Texasissa torstaina, ja Game 6 lauantaina taas Seattlessa.

Krakenin vahvuus on edelleen joukkueen uskomaton tasaisuus. Seitsemäntoista pelaajaa on nyt tehnyt maalin näissä playoffeissa. Adam Larsson oli tuo seitsemästoista. Joukkue, jossa jokainen on nostanut tasoaan playoffeissa.

Mielenkiintoisesti ainoa pelisarja, jossa olemme nähneet vain kaksi maalivahtia toistaiseksi.

Meteliä Petr Klimalle

Edmontonissa maanantaina pelatun Oilersin ja Vegas Golden Knightsin välisen Game 3.n ensimmäisellä mainostautolla yleisöä pyydettiin pitämään meteliä viime viikolla poisnukkuneelle Petr Klimalle. Täysi katsomo nousi seisaalleen ja teki juuri niin. Sopiva, ja hieno kunnianosoitus värikkäälle pelaajalle ja suositulle ihmiselle.

Lue lisää: Pitkä maila (Petr Kliman muistokirjoitus)

Bedard Chicagoon on hyväksi NHL-businekselle

Chicago Blackhawks voitti Draftloton ja saa siis valita ensimmäisenä Regina Patsin ihmepojan Connor Bedardin. Sosiaalisessa mediassa nähdyn palautteen perusteella kaikki eivät olleet tyytyväisiä juuri Hawksin voittoon. Seuran maine tahrautui Kyle Beachin tapauksessa pahasti.

Emme syytä niitä, joitten mielestä tämä olisi ollut hyvä vuosi vaikka antaa Blackhawksille toimitsijakielto koko varaustilaisuudesta. Kyle Beach joutui hyväksikäytön uhriksi kesken Stanley Cup -marssin. Syyllinen sai nimensä Stanley Cupiin ja hänelle annettiin vielä suositukset seuraavaa työpaikkaa varten, jossa hän syyllistyi uudelleen samaan. Hawks piti asiaa salassa kymmenen vuoden ajan.

Jotkut uskovat koko lottoarvonnan olevan järjestetyn jutun NHL-busineksen auttamiseksi, mitä se ei ole, mutta emme ala arvostelemaan epäilijöitä tässä tapauksessa. Moka TV-tuotannossa, jota liiga ei edes vaivautunut selittämään, on hyvä esimerkki. Kevin Weekes ilmoitti Columbuksen sijoittuneen kolmanneksi jo ennenkuin asia oli uutisoitu TV-katsojille. Arvonta oli pidetty jo ennen TV-lähetystä, mutta koko touhu antoi itsestään oudon kuvan.

NHL:n läntinen konferenssi saa Connor Bedardista yhden supertähden lisää. Idän managerit saattoivat huoahtaa helpotuksesta.

Kunniaa Floridalle

Kuten todettua, ei ole helppoa olla Toronto Maple Leafs juuri nyt. Joukkue, sen pelaajat, valmentajat, ja sen rakentaneet johtajat saavat uskomatonta sapiskaa kaikkialta. Tilanne vain pahenee, jos Leafs häviää tänään Florida Panthersille ja kausi päättyy.

Kaikki se hyvä, minkä Maple Leafs näytti saavuttaneen 19 vuoden kirouksen väistyttyä ensimmäisellä kierroksella, on nyt kadonnut. Etenkin joukkueen “Big 4” saa nyt, ihan syystä, kovaa kritiikkiä.

On katsottava tilannetta myös toisinpäin. Kunniaa Florida Panthersille. Periaatteessa sama joukkue, joka voitti Presidents` Trophyn vuosi sitten. Tämä ei ole sama Panthers, joka ei ollut vielä löytänyt peliään kauden ensimmäisen neljän kuukauden aikana. Sen jälkeen peli löytyi.

Pari tärkeää pelaajaa siirtyi muualle, kun Jonathan Huberdeau ja MacKenzie Weegar treidattiin Calgaryyn. Tilalle tullut Matthew Tkachuk on ollut ehkä koko playoffien arvokkain pelaaja. Panthersillä on paljon vähemmän kuuluisia, todella hyviä pelaajia. Anton Lundell, esimerkiksi. Brandon Montourista, Anaheimin taannoisesta kakkoskierroksen varauksesta, on tullut tähtipakki.

Aaron Ekblad ja Aleksander Barkov ovat aina olleet ison profiilin korkeita varauksia ja tähtipelaajia. Heidän vähemmillä fanfaareilla tekemänsä peli vastakkainpeluutuksissa tänä keväänä jää usein huomaamatta.

Joskus saamme nähdä vasta playoffeissa, miten tiettyjen joukkueitten väliset match-upit toimivat.

Sam Reinhartin voittomaali Game 3:ssa saa mietteliääksi, ja on jonkinlainen symbolinen esimerkki siitä, mikä Toronto Maple Leafsin pelissä on vialla. Reinhart sai luistella tilanteen läpi kuin yleisöluistelussa.

Ikävä maali nuorelle Joseph Wollille päästää. Mutta muut kentällä olivat liian kokeneita NHL-pelaajia tällaisen päästääkseen.

Tilanne näytti etukäteen harjoitellulta. NHL:ssä käytetään etukäteen treenattuja kuvioita useammin kuin huomaammekaan. Ehkä tässä oli tilanne, joka päätettiin toteuttaa jos ja kun omat ovat tekemässä vaihtoa?

Kiekon käyttäminen päädyssä Lundellilla ja sen saaminen takaisin haiskahtaa etukäteen sovitulta taktiikalta.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Jouni Nieminen

@OnsideWithJouni
[email protected]