Muistokirjoitus Petr Klimalle, joka vastikään nukkui pois vain 58-vuotiaana.
Pitkä maila
Petr Klima oli samanaikaisesti erilainen outolintu, todella cool, ja värikäs tähtipelaaja 1980-luvun NHL:ssä. Ensimmäinen Yhdysvaltoihin rautaesiripun takaa rohkeasti loikannut tshekkipelaaja. Klima teki 341 maalia yhteensä viiden eri NHL-joukkueen paidassa, ja hänet tullaan aina muistamaan erityisesti siitä yhdestä. Tässä vaatimaton muistokirjoitus keskiviikkona vain 58-vuotiaana poisnukkuneelle Petr Klimalle.
Boston Garden
Bostonin ikivanha Garden keväällä vuonna 1990. Stanley Cup -finaalin Game 1.
Edmonton Oilers oli ollut ottelussa jo 2-0 johdossa, mutta sitten tähtipakki Raymond Bourque teki kaksi maalia kolmannessa erässä.
Seurasi jatkoaika. Ja sitten toinen jatkoaika. Ja vielä kolmas.
Petr Klima oli istunut suurimman osan kolmesta jatkoajasta penkin päässä. Hän oli pelannut vain yhden vaihdon ja silloinkin tuomarit määräsivät hänet takaisin penkille, koska hänen Jofa-kypäränsä ei ollut kunnolla kiinni. Oilersin valmentaja John Muckler oli myös määrännyt hänet jäälle jo aikaisemmin toisenkin kerran, mutta Kliman luistimennauhat olivat auki.
Kolmannelle jatkoajalle tultaessa valmentaja varoitti hyvissä ajoi mahdollisesta tulevasta vaihdosta. Välissä vanhan Gardenin sähköt pettivät ja ottelua jouduttiin viivyttämään 26 minuuttia.
Lopulta päästiin taas pelaamaan. Muckler lähetti Petr Kliman jäälle Craig MacTavishin ja Jari Kurrin kanssa. Kurri teki jättösyötön, ja Klima laukoi kiekon Bruins-vahti Andy Moogin taakse. Kolmatta jatkoaikaa oli pelattu 15:13. Yhä pisin ottelu Stanley Cup -finaalihistoriassa.
Tuosta ottelusta on tänään kulunut kymmenen päivää vaille 33 pitkää vuotta. Yksi ikonisimmista maaleista Stanley Cupin historiassa, ja yksi parhaiten muistetuista maaleista Edmontonin seurahistoriassa, jota ei koskaan unohdeta.
“Olin pääasiassa luukkumiehenä. Tarvitset todella pitkän mailan tehdäksesi maalin vaihtopenkiltä”, murjaisi Petr Klima ottelun jälkeen. Yksi elämään jääneistä, aina värikkäitä kommentteja heittäneen miehen paras kommentti. On hyvin mahdollista, ettei Edmonton Oilers olisi voittanut viidettä Stanley Cupiaan ilman Petr Kliman maalia.
Nukkunut pois 58-vuotiaana
Uutinen aivan liian aikaisin, vain 58-vuotiaana äkkinäisesti poisnukkuneen Petr Kliman kohtalosta tavoitti Albertan torstaina aamupäivällä. Aihe oli vaikea monelle, jolta kommenttia pyydettiin.
Mark Lamb oli yksi Petr Kliman hyvistä ystävistä tuossa 1990 mestarijoukkueesta. Fred Sheron lause “Win tonight and we will walk together forever” pitää aina paikkansa.
“Hän ei ollut yksi valmentajan suosikkipersoonista, koska hän teki aina asiat omalla tavallaan”, kertoi surullinen Mark Lamb Jason Gregor Showssa.
“Mutta hän oli äärettömän kilpailunhaluinen, todella taitava ja hän rakasti maalintekoa. Hän oli sellainen rebel-tyyppi, kapinoitsija, josta kaikki pitivät. Oikeastaan valmentajatkin pitivät hänestä.”
“Se maali Bostonissa ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän tuli penkiltä ratkaisemaan. Joskus aikaisemmin hän istui penkin päässä luistimennauhat auki. Hän ei pelannut paljoa finaalissa.”
“Hän istui pitkiä aikoja penkillä, mutta hän olli voittajatyyppi. Hän halusi tehdä ratkaisevan maalin. Moni ei pysty menemään jäälle ja näyttämään siltä kuin olisi pelannut koko ottelun.”
“Hän osasi todella luistella ja laukoa kiekkoa. Hänen taitonsa pelinrakentajana olivat aliarvostetut, ajan mittaan hän loisti myös syötöillään. Hän oli rightin puolen laukoja, joka nousi vasenta laitaa ylös vauhdilla ja laukoi kovaa.”
“Petr oli kämppäkaverini”, sanoi 1990-luvun alussa Edmonton Oilersissa pelannut Louie DeBrusk, nykyinen Sportsnetin erittäin asiantunteva TV-analyytikko sporttiradion “Oilers Now” -ohjelmassa.
“Todella surullinen uutinen, näin sen aamulla. Ihan liian aikaisin, 58-vuotiaana. Todellinen shokki. En voinut uskoa sitä, koska Petr oli aina todella huippukunnossa. Hän oli kaveri, joka piti itsestään aina todella hyvää huolta. Ajattelen sydämessäni hänen perhettään.”
“Petr oli todella mielenkiintoinen kaveri. Loistava jääkiekkoilija ja todella hyvä jätkä. Kun olimme kämppäkavereita pelikiertueilla, minulla oli tapana ottaa nokoset pelipäivinä ja sulkea huoneen verhot.”
“Petr ihmetteli tätä ja kysyi “Mitä sinä oikein teet?” “Suljen verhot, koska on pelipäivä ja tarvitsen parin tunnin unet.” Tähän Petr vastasi, että jos jätät verhot auki, et uppoa syvään uneen. Kroppasi saa lepoa, mutta herätessäsi pääkoppaa ei tarvitse herätellä syvästä unesta.”
“Niinpä nukuimme valoisassa huoneessa noin puolentoista kuukauden ajan. Petrillä oli aina mielessä erikoisia juttuja kuten tämä. Todella surullinen uutinen.”
Tämän kirjoittanut on kuullut Edmontonissa sata ja yksi tarinaa Oilersissa 1989-1993 pelanneesta värikkäästä tshekkipelaajasta. Paljon itäeurooppalaisia siirtolaisia ja näitten jäljeläisiä kotinaan pitämässä kaupungissa Klima oli äärettömän suosittu, elämää suurempi hahmo. Eikä vain ikonisen voittomaalinsa ansiosta.
Yksi tutuistani piti Cajun-ravintolaa West Edmonton Mall -ostoskeskuksen kuululla Bourbon Streetillä. Paljon tarinoita kuuluisista vieraista uskomattoman hienosta Alice Cooperista Hullu-Bill Warwickiin. Petr Klima kävi joskus lounaalla, sammutti janoaan yhdellä, kahdella, tai joskus viidellä Coors Lightilla, ja alkoi sitten kertoa tarinoita. Hänen ei voida sanoa pitäneen siihen aikaan suositusta Hockey Night in Canadan kommentaattori Don Cherrystä.
Ensimmäinen tshekkiloikkari USA:ssa
On vaikeaa kuvitella maailman tilannetta vielä 1980-luvulla, ja etenkin läpi Euroopan vallinneen rautaesiripun merkitystä jääkiekkomaailmassa siihen aikaan. Oli sitten kyse nuoremmasta henkilöstä, joka ei elänyt vielä siihen aikaan, tai sellaisesta, joka muistaa vielä.
NHL:n ja Pohjois-Amerikan jääkiekkoseuraajien näkökulmasta tämä tarkoitti sitä, ettei Tshekkoslovakian tai Neuvostoliiton alueen pelaajia nähty kuin televisiosta isojen kansainvälisten turnausten, MM-kisojen tai olympialaisten aikaan, tai joskus livenä, kun eurooppalaiset joukkueet kiersivät Pohjois-Amerikkaa.
Vaclav Nedomansky ja jotenkin historian unohtama Richard Farda loikkasivat rohkeasti länteen jo vuonna 1974. He saapuivat Kanadaan ja aloittivat taalakaukaloissa kapinaliiga WHA:n Toronto Torosin paidassa.
Vapaus on mielenkiintoinen käsite. Se on kuin siunaus ja kirous, sammanaikaisesti. Siunaus tietenkin siksi, koska vapaus tarjoaa valinnanvapauden ja mahdollisuuksia. Ja kirous, koska se tarjoaa valinnanvapauden ja mahdollisuuksia.
Petr Klima tuli Pohjois-Amerikkalaisesta näkökulmasta kuin ei mistään, suuresta tuntemattomuudesta aikana, jolloin esimerkiksi U20 MM-kisoista ei ollut vielä tullut sellaista TV-hittiä mikä se nykyisin on. Hän jätti kotimaansa rohkeasti taakseen vuonna 1985 Länsi-Saksan kautta, ja aloitti NHL-uransa Detroit Red Wingsissä välittömästi syksyllä 1985-86.
Koko tarina Red Wingsin organisoimasta loikkauksesta on jo ihan oma legendansa.
Klima kantoi pelipaidan numeroa 85 koko NHL-uransa ajan muistutuksena vuodesta, jona hän saavutti henkilökohtaisen vapautensa. Hänestä tuli välittömästi tähti Detroitissa.
Samanaikaisesti Red Wingsissä pelasi muutama muukin Kliman lailla vain 20-vuotias jääkiekkoilija. Steve Yzerman, Bob Probert, Joey Kocur ja Lane Lambert olivat kaikki samanikäisiä. Hän teki 32 maalia ensimmäisellä NHL-kaudellaan, 30 maalia toisellaan, ja 37 kolmannellaan.
Petr Klimasta ja Bob Probertista tuli hyvät ystävät. Ja Amerikan vapaus näytti tässä kohtaa toisenlaiet kasvonsa. Yhtäkkiä nuorelle tshekkiloikkarille tuli vapaus käyttää suuria summia Amerikan dollareita ihan kuin hän itse halusi, ja hän oli tähtipelaajana erittäin suosittu nuori mies Detroitin yöelämässä.
Kolme pidätystä rattijuoppoudesta. Kesän 1989 Klima vietti pääosin kahdessa paikassa. Kolmekymmentäviisi päivää vankilassa, ja 45 päivää oikeuden määräämässä alkoholistihoidssa.
Emme erilaisessa systeemissä kasvaneina koskaan täysin pysty ymmärtämään äkkinäisen vapauden saaneita ihmisiä siihen aikaan.
Takatukka, erkka ja ruma kypärä
Detroit Red Wings pelasi 1980-luvun lopulla kovaotteisista joukkueistaan kuulussa “Chuck” Norris -divisioonassa. Jokaisessa joukkueessa pelasi kolme tai neljä kovanaamaa, ja ottelut Detroitin, Toronton ja vaikkapa St. Louis Bluesin välillä saattoivat kestää neljä tuntia ihan normaalisti.
Kaiken hulinan keskeltä Petr Klima erottui todella coolilla tavalla. Hän luisteli todella lujaa, laukoi lujaa, ja pitkä takatukka liehui todella ruman Jofa-kypärän alla. Käsitteeksi muodostunut tshekkipelaajien takatukka ei siis ollut myöhemmin tulleen Jaromir Jagrin keksintöä. Petr Klima tuli paljon aikaisemmin.
Hän teippasi erkan useimmiten laittomasti käyrän Kohonsa lapaan erikoisella tavalla. Sanottiin hänen pitäneen mailatelineessä useampia mailoja, joista toiset olivat laillisia. Tilanteen mukaan.
Siirto Edmontoniin
Petr Klima halusi aina pelata jääkiekkoa omalla, hyökkäysvoittoisella tavallaan. Mikä ajoi hänen puolustuspeliä vaatineet valmentajansa usein hulluuden partaalle. Klima ei epäröinyt pukea turhautuneisuuttaan sanoiksi. Hän valitti jatkuvasti Detroit Red Wingsin puolustuspeliin perustuneesta pelityylistä. Hän vihasi karvaamista. Hän halusi pois Detroitista.
Lopulta hän sai haluamansa aikaisin kaudella 1989-90. Seurasi treidi firewagon hockeysta kuuluun Edmonton Oilersiin. Marraskuun toinen, vuonna 1989, on yksi kuuluisimmista Edmonton Oilersin seurahistorian pelaajakauppapäivistä. Ei tietenkään vedä vertoja elokuun kahdeksannelle 1988.
Tuona marraskuun päivänä ilman Wayne Gretzkyä sinnitellyt Edmonton teki ison pelaajakaupan Detroit Red Wingsin kanssa. Amerikkalainen maalitykki, Gretzky-kaupassa LA:stä tullut Jimmy Carson, kovanaama Kevin McClelland ja viidennen kierroksen varausoikeus Detroitiin.
Vaihdossa Oilersiin Adam Graves, Joe Murphy (kaksi kolmasosaa vuoden 1990 Stanley Cup -joukkueen Kid Line -nuorisoketjusta. Kolmas jäsen oli Martin Gelinas), Jeff Sharples ja Petr Klima.
Kliman hankkimista voidaan pitää yhtenä Glen Satherin “reclamation”-projeteista. Sather ei koskaan pelännyt hankkia joukkueeseensa toisen mahdollisuuden tarvitsevia entisessä joukkueessaan pahan pojan maineen saaneita pelaajia.
Edmonton Oilers oli juuri oikea joukkue Klimalle. Hän teki 25 maalia ja oli mukana voittamassa seuran viidettä Stanley Cupia seitsemän vuoden sisään. Oilersin mestaruusmahdollisuuksiin ilman kesällä 1988 poismyytyä Wayne Gretzkyä ei yleisesti uskottu. Siksi vuoden 1990 joukkue ansaitsee kunniapaikan seuran ja Stanley Cupin historiassa.
Klima teki henkilökohtaisen ennätyksensä 40 maalia vielä kaudella 1990-91 Edmontonissa. Sen jälkeinen 1990-luku kului eri joukkueissa. Tampa Bayt Lightning, Los Angeles Kings. Lyhyt vierailu Pittsburgh Penguinsissä, kaupungissa josta hän oli aikaisemmin sanonut, että lopettaisi mieluummin.
Toiset mahdollisuudet vielä Edmontonissa (1996-97) ja Detroitissa (1998-99). Viimeinen NHL-maali Red Wingsin paidassa.
Vuonna 1999 Klima lopetti pelaamisen ja muutti takaisin kotimaahansa. Hän palasi kaukaloon vielä kausiksi 2001-02 ja 2002-03 Litvinovissa. Ammattilaisura päättyi siellä 37-vuotiaana, joukkueen kapteenina, pelaajana, joka toi kokemusta nuoreen joukkueeseen. Hän toimi Detroitin alueen juniorijääkiekossa aktiivisesti myöhemmin. Hänellä oli kaksi Tampassa syntynyttä poikaa, Kevin ja Kelly; nimetty Kevin Lowen ja Kelly Buchbergerin mukaan.
RIP
Petr Klima liittyi Heavenly Hockey Leagueen aivan liian aikaisin, vain 58-vuotiaana. Kuolinsyytä ei ole virallisesti ilmoitettu.
Tulemme aina muistamaan elämää suuremman persoonan, ja huimaa vauhtia NHL-kaukaloissa ruma kypärä päässään viilettäneen takatukan lämmöllä. Lähes kaikki maalit, jotka #85 teki, olivat highlight-luokkaa. Itse asiassa viimeinen Edmonton Oilersin 40-maalin mies ennen Connor McDavidiä. Petr Klima oli sen tyylinen pelaaja, joka nyky-NHL:ssä allekirjoittaisi monen miljoonan taalan pelisopimuksia.
Värikäs, ja jännittävä pelaaja. Omaperäinen kaveri, jolla oli aina pilke silmäkulmassa ja hymy päällä. Mies, joka marssi omia polkujaan ja joka lähti ihan liian aikaisin.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
