NHL-viikon Top-10

Stanley Cupin playoffeja on pelattu jo kolmatta viikkoa. Tässä muutama sekalainen kommentti ja haku perinteiseen tapaan viikon Top-kympissä.

1. Hurrikaanin silmässä

Carolina Hurricanes on pelaamassa mahtavaa playoff-kevättä. Ensimmäisen New Jersey Devilsin nopean ja taitavan joukkueen tuhoamisen saattoi vielä laittaa ykköskierrokselta päälle jääneen Hudson-joen taistelun henkisen krapulan piikkiin. Se oli kuin väijytys vanhassa lännenelokuvassa. Mutta ei toista.

`Canes pelaa kovaa vastakarvaa, ja kääntää tilanteet itselleen. Se pelaa jonkinlaista väsymätöntä ja taitavaa ja nopeaa duunarikiekkoa. Se voittaa kaksinkamppailut laidoilla. Jokaisesta kiekosta kamppaillaan luovuttamatta. Se kontrolloi peliä tasakentällisin ja erikoistilanteissa.

Carolinan peli on yhdistelmä kovaa yritystä ja taitokiekkoa.

Kuten Rod Brind`Amour totesi, kaikki tekevät oman hommansa. Rodin ansioksi on laskettava Stanley Cup -peleissä aina supertärkeitten vastakkainpeluutusten onnistuminen. Jordan Staalin ketju (Drury, Necas) on eliminoinut 99 pisteen Jack Hughesin hiljaiseksi. Jack ei ole saanut nimeään tilastoihin toisella kierroksella vielä.

Tämä kaikki ilman Max Paciorettyä, Teuvo Teräväistä ja Andrei Svechnikovia. Eli kolmea joukkueen Top-6 hyökkääjistöstä.

New Jersey Devils odottaa vielä Tomas Tatarin, Niko Hischierin ja Jesper Brattin ilmoittautumista Stanley Cupin playoffien toiselle kierrokselle. Kaikki vielä pisteittä.

Emme ala vielä lähettämään nopeaa paholaislaumaa golf-kentille kuitenkaan. Stanley Cupissa puhutaan seitsemän ottelun pelisarjoista. Tässä tapauksessa on pelattu vasta kaksi. Momentum ei kanna pelistä toiseen.

2. Kaksipäinen maalivahtihirviö

Yksi Carolina Hurricanesin selvistä vahvuuksista on kaksi hyvää maalivahtia. Ja kolmosena, hyvänä vaihtoehtona loukkaantumisten sattuessa vielä tulokasvahti Pjotr Kochetkov. Antti Raanta aloitti viisi kertaa New York Islandersia vastaan. Kolme voittoa ja kaksi tappiota. Kochetkov oli luukkumiehenä kolmessa ensimmäisen kierroksen ottelussa, kun Frederik Andersen oli sairaana tai ehkä loukkaantuneena.

Stanley Cupin playoffeissa ei medialle anneta luotettavia tietoja pelaajien terveystilanteesta tai tulevista kokoonpanoista. Ei kannata edes kysyä, vaikka aina joku yrittää.

Raanta voitti itsensä Ilja Sorokinin maalivahtien kaksintaistelussa ensimmäisellä kierroksella.

Frederik Andersen otti nimiinsä Game 6:n jatkoaikavoiton Islandersia vastaan, ja on aloittanut kaksi ensimmäistä Devils-sarjassa voitoilla. Freddyn peli elimointipelissä oli yksi hänen koko pelaajauransa parhaista esityksistä.

Raanta ja Andersen ovat torjumassa paremmin huippuintensiivissä playoff-peleissä tilastojen valossa kuin runkosarjassa. Rod Brind`Amour pyytää aina maalivahdeiltaan, että nämä antavat joukkueelle mahdollisuuden.

Näin he ovat tehneet.

Onko aika siirtyä perinteisestä “yksi maalivahti aloittaa playoffeissa” -ajattelusta uuteen aikaan? Amerikan kesälaji baseballissa ei pelata samalla syöttäjällä kuin joka viides päivä. Ei ehkä paras vertaus, mutta silti.

Kun nähdään, että toinen vahti väsyy, onko aika vaihtaa?

Kaksi vuotta sitten Vegasissa Marc-Andre Fleury ja Robin Lehner jakoivat torjuntavastuun runkosarjassa jotakuinkin tasan, ja molemmat pelasivat parasta peliään Vegasin paidassa. Playoffien alettua toinen laitettiin hyllylle.

Kahden vahdin rotaatio toimii niin usein runkosarjassa. Tulee mieleen muinainen San Jose Sharks, Toskala ja Nabokov. Ron Wilson peluutti vaihtaen läpi runkosarjan, kunnes Vesa loukkaantui. Miksei se voi toimia myös playoffeissa?

Miksei peluuteta molempia vuorotellen, koska siten molemmat pysyvät raikkaina. Tilanteet, joissa toinen väsyy tai loukkaantuu, ja toinen joutuu tolppien väliin kymmenen päivän tauon jälkeen pelastamaan koko porukan kauden yhdessä ottelussa, eivät ole ihanteellisia.

Ja vielä se teoria, ettei Stanley Cupia voiteta keskinkertaisella maalivahdilla. Kuten Colorado Avalanche teki viime vuonna. Tai ei ainakaan huippumaalivahdilla. Colorado onnistui puolustamaan niin hyvin, ettei se tarvinnyt ihmepelastuksia Darcy Kuemperilta. Game 6:ssa Tampaa vastaam Lightningilla oli laskettu olleen yksi vaarallinen maalipaikka.

Raanta ja Andersen eivät ole NHL:n huippuvahteja, mutta he saattavat olla tarpeeksi hyviä. Molemmat ovat kauden mittaan olleet todella hyviä terveinä ollessaan.

3. Sam Bennett, sankari vai lurjus?

Maailman jääkiekon keskuksessa, eli Torontossa, ollaan raivoissaan NHL:n kurinpidolle Florida Panthersin Sam Bennettin takia. Maple Leafsin leiri toivoi NHL:n katsovan tilannetta, jossa Bennett otti nuoren Matthew Kniesin päästä kiinni ja löi jäähän liikkeellä, josta The Rock olisi ollut ylpeä.

Hienoja ensimmäisiä pelejä playoffeissa pelannut Knies kärsi aivotärähdyksen ja tulee todennäköisesti missaamaan ainakin kaksi seuraavaa peliä ja enemmän.

Bennett ei saanut rangaistusta Kniesin pään iskemisestä jäähän, mutta hänelle langetettin viiden tuhannen taalan sakot Michael Buntingin lyömisestä poikittaisella niskaan. Bunting on kuuluisa sukelluksistaan. Toinen tapa ajatella on se, että jos sinä annat Sherwood-sandwichin minun kaulaani, saat kyllä maksaa siitä kakkosella. Jänniä juttuja nämä.

Playoff-kiekkoa? Lopettakaa valittaminen ja laittakaa isojen poikien housut jalkaan? Vai suuria vääryyksiä? Gary Bettman ja NHL vihaavat Kanadaa -salaliittoteoria? Peliä on tuomittava tarkasti sääntökirjan mukaan!?

Osa mediasta juhlii tätä Sam Bennettin uutta roolia pelisarjan pahana poikana. Ei mitään sitäkään vastaan täältä. Toisaalta, Bennett iski jo David Kampfia päähän kyynärpäällä jopa pelikiellon arvoisesti, mutta sai siitä vain kakkosen ryntäämisestä. Onko aika seeprapaitojen puuttua tämän pelaajan touhuun?

NHL-blogi kuitenkin ehdottaa Leafsin paljonkärsineille faneille, että on aika keskittyä oman joukkueen pelaamiseen. Florida Panthers on Toronton ongelma. Ei tuomaripeli.

Median näkökulmasta on tietenkin hauskaa, että hyvällä näytelmällä on aina oma lurjus.

4. Paul Mauricen paluu

Florida Panthersin ehkä yllättävässä keväässä huomio kiinnittyy päävalmentaja Paul Mauricen uudelleensyntymiseen.

Mies, joka omien sanojensa mukaan oli väsynyt koko jääkiekkoon ja siksi jätti omasta haolustaan Winnipegin, on nyt saanut rakkautensa peliä kohtaan takaisin.

Tuloksena on loistavaa valmentajapeliä, vastustajan hämmentämistä medialle tarkasti mietityillä kommenteilla ja vaikka mitä. Ovelia viestejä tuomareille saamatta sakkoja. Maurice on Jon Jättiläistentappajan tavoin koulutukseltaan myös juristi.

Ja välillä hänen naamansa väri muuttuu punaiseksi ja omat pelaajat saavat kuulla kunniansa. Mahtavaa teatteria! Ylläoleva filmi on runkosarjaottelusta.

Florida Panthers on hankala vastustaja Toronto Maple Leafsille. Se pelaa nopeaa kiekkoa ja ankaraa vastakarvaa. Maurice heitti pienen viestin median kautta Gme 1:n jälkeen, kun hän sanoi ettei se peli ollut vielä kovin fyysinen. Siinä laskettiin 83 taklausta.

Eli viesti oli se, että täältä tulee lisää.

5. Peli laidoilla

Entinen, ja ehkä tuleva NHL-valmentaja Dallas Eakins heitti mielenkiintoisen tilaston Hockey Night in Canadan studiopaneelissa.

Tukimusten mukaan peräti 80 prosenttia NHL-pelistä pelataan alle metrin päässä laidoilta (Dallas käytti Ameriikan mittaa, kolmea jalkaa). Siksi on tärkeää harjoitella ja oppia pelaamista laidolla, jotta kiekko saadaan sieltä helpommille alueille.

Tässä kohtaa Toronton nuoren Matthew Kniesin ikävä kohtalo tulee taas mieleen. Hän tuli pelaamaan NHL-pelejä suoraan yliopistokiekosta, ja suorastaan loisti juuri laitapelaamisessa. Hän osasi käyttää kokoaan laidoilla ja edistää kiekollista peliä sieltä.

Pelin osa-alue, jota Leafs todella tarvitsi. Kniesin poistuminen kokoonpanosta sekoittaa jännittäviä vastakkainpeluutuksia tässä sarjassa.

6. Opiskelijat

Olisiko niin, että Toronto Maple Leafsin neljän parjaan pelaajan runko (Matthews, Marner, Tavares, Nylander), tai ehkä viiden, kun heitetään vielä Morgan Rielly päälle, on saanut jo tarpeeksi mahdollisuuksia viedä joukkue pitkälle? Setisemän. mahdollisuutta jo tällä rungolla?

Loistavia pelaajia, mutta löytyykö heiltä oikeaa luonnetta ja ratkaisuvarmuutta tiukoissa paikoissa? Onko tullut aika, jolloin hävittyjen pelisarjojen jälkeiset kommentit tyyliin “me opimme tästä”, ja “meidän on opittava tästä” on jätettävä? Onko sekoitus, jos näin voidaan sanoa, sittenkään oikea tässä sopassa?

Kaikille opiskelijoille tulee eteen se päivä, jolloin luennoille ei enää voi mennä. On mentävä töihin. Maple Leafsin runkopelaajien opiskeluaikojen on pakko jo päättyä. Opiskelijoille ei yleensä makseta kymmenen miljoonaa per lukukausi.

Joukkueittensa mukana elävät kannattajat ovat ehkä Torontossa ja myös Edmontonissa menneet vähän asioitten edelle ensimmäiseltä kierrokselta selviytymisen jälkeen. Torontossa etenkin 19 vuoden kirouksen poistuttua.

Ensimmäisen kierroksen menestys ei kuitenkaan takaa yhtään mitään siirryttäessä eteenpäin. Olisi parempi fanien huolehtia seuraavasta vaihdosta paraatin sijaan.

Florida Panthers ei ole Maple Leafsille vain pieni este matkalla finaaliin. Panthers on periaatteessa sama joukkue, joka voitti Presidents` Trophyn vuosi sitten. Sen maalivahti pelaa kuin sama mies, joka pysäytti Tampa Bay Lightningin muutama vuosi sitten.

Sergei Bobrovski pelaa kuin kymmenen miljoonan maalivahti ja kaksinkertainen Vezina-voittaja. Se, että Bob voitti Vezinansa neljän vuoden välein saa miettimään, mitä ihmettä oli tekeillä niitten välissä.

Torjunnat, kuten se yksi Auston Matthewsin laukaukseen Game 2:ssa, ovat olleet huippuluokkaa.

Toisella puolella Ilja Samsonov päästi helpon, ja vielä pahimpaan mahdolliseen aikaan aivan toisen erän alussa, kun Aleksander Barkovin rannelaukaus meni hänen ohitseen. TSN:n Jeff O`Neill sanoi hienosti, että Barkovilla on todella hyvä rannelaukaus, mutta tuo ei ollut yksi niistä.

7. Tuomaripeli ja DOP

Liian paljon mussutusta näissä playoffeissa tätä kirjoittavan vanhan, vuodesta 1977 lähtien tarkasti joka viikko ja sittemmin joka päivä NHL-jääkiekkoa seuraavan dinosauruksen mielestä tuomareista ja NHL:n pelaajaturvallisuuden päätöksistä.

Kummallakaan ei ole agendaa, eikä käskyä auttaa mitään joukkuetta. Ihmiset tekevät virheitä ja toiset ovat parempia ammatissaan kuin toiset. Seeprapaidoista vain parhaat jatkavat kierrokselta toiselle, mikä parantaa tuomaripelin tasoa eteenpäin mentäessä.

8. Snoop Dogg vs. Ryan Reynolds

Ottawa Senatorsin myyntiprosessi meni mielenkiintoiseksi, kun amerikkalainen rap-artisti Snoop Dogg ilmoittautui yhden mahdollsen omistajaryhmän jäseneksi.

Mahdotonta ennakoida, mikä ostajaryhmä tekee myyjien silmissä parhaan tarjouksen. Yhdessä omistajaryhmässä vaikuttaa kanadalainen Hollywood-tähti Ryan Reynolds.

Kuka olisi osannut odottaa, että suhteellisen vähemmän seksikäs NHL-seura Ottawa Senators saisi osakseen kiinnostusta näin korkean profiilin julkkiksilta.

9. Edmonton Oilersin viat korjattavissa

Tänään pelataan Nevadan autiomaahan rakennetussa aikuisten huvituskeskuksessa Game 2 Edmonton Oilersin ja Vegas Golden Knightsin välillä.

Edmonton ei ole ennakkosuosikki tässä sarjassa. Se hävisi ensimmäisen omista virheistään, jotka kaikki ovat korjattavissa hyvällä valmennuksella ja hienosäädöillä. Ei ollut kyse siitä, että VGK olisi luistellut ylivoimaisesti huonompansa yli.

Vegas on todella kova joukkue, ja tämän sarjan ennakkosuosikki kuten todettua.

Leon Draisaitl on pelannut niin seksikkäästi, että The Stripillä aletaan pian jakamaan kortteja, joissa Saksan paras jääkiekkoilija poseeraa jännittävissä asennoissa (tämän vitsin ymmärtävät vain Las Vegasissa käyneet).

Edmontonin todellinen valopilkku Leon Draisaitlin pelin ohessa on ollut 23-vuotiaaksi ehtinyt, kymmenentenä kesän 2018 NHL Draftissä (neljäntenä puolustajana) varattu puolustaja Evan Bouchard.

Puolustajan pelipaikka National Hockey Leaguessa on vaativa, eikä kukaan aloita tähtipakkina heti 18-vuotiaana, Bobby Orria lukuunottamatta. Bouchardin tapauksessa viimeisen sinetin loi Mattias Ekholmin saapuminen Oilersiin. Se ikäänkuin avasi oikean paikan Bouchardille loistaa. Yksi GM Ken Hollandin junaileman treidin ylimääräisistä sivuvaikutuksista, joka varmasti oli yksi Hollandin tarkoituksistakin.

Nyt näemme kovaa itseluottamusta, todella kovia laukauksia ja hienoa peliä. Evan Bouchard on saanut nimensä ottelupöytäkirjaan jokaisessa Edmontonin pelaamassa seitsemässä playoff-pelissä.

Stanley Cupin playoffien kolmen parhaan puolustajan joukossa mielestäni tähän mennessä Miro Heiskasen ja Brandon Montourin kanssa.

Oilers vs. Knights menee seitsemänteen peliin.

10. Draftlotto maanantaina

Ja vielä. Maanantaina paikallista aikaa pidetään yksi NHL-kauden jännittävimmistä tapahtumista ottelujen ulkopuolella. NHL-media on täynnä todennäköisyyslaskelmia, spekulaatioita siitä, kannattaisiko ykkösvuoro kaupata millä hinnalla, ja niin edelleen.

Draftlotto!

Neljän pingispallon putoaminen oikeaan paikkaan tulee ratkaisemaan, mikä NHL-joukkue saa omakseen Regina Patsin 17-vuotiaan golden boyn, North Vancouverin sateisilla rinteillä kasvaneen Connor Bedardin.

Parhaat mahdollisuudet saada ihmelapsi on Anaheim Ducksilla (25.5%), Columbus Blue Jacketsillä (13.5%), Chicago Blackhawksilla (11.5%), San Jose Sharksilla (9.5%), ja Montreal Canadiensilla (8.5%).

Vain yhdellätoista runkosarjataulukon huonoimmalla joukkueella on mahdollisuus ottaa lottovoitto ja saada nuori kanadalaispelaaja. Draftlottosääntöjä on rukattu muutaman kerran vuosien varrella, jotta vältettäisiin tahallista häviämistä à la 1983-84 Pittsburgh Penguins.

Siis vielä kerran: pelaajat ja valmentajat eivät häviä tahallaan. Sikariportaan jäsenet pystyvät vetelemään naruja tavoilla, joilla hävitään varmasti. Oliko Penguinsin toiminta Marion saamiseksi rikollista? He pelastivat seuran, joka muutoin olisi löytänyt itsensä jostain muualta. Hankala juttu.

Siksi jopa Vancouver Canucks, St. Louis Blues, Detroit Red Wings, Washington Capitals, Philadelphia Flyers, ja Arizona Coyotes voivat maanantain jälkeen moukan tuurin sattuessa alkaa valmistella markkinointikampanjaansa.

NHL palkkaa lottoarvontaa varten ulkopuolisen tilintarkastusfirman, paikalla on lukuisia todistajia, ja koko systeemi on vuosien varrella suunniteltu todella vedenpitäväksi. Silti tulemme näkemään näinä hullujen salaliittoteorioitten aikoina hulluja salaliittoteorioita.

Paras, tai siis huonoin, tarkoitan tietenkin onnekkain joukkue voittakoon!

Mihin haluaisit itse Connor Bedardin päätyvän?

NHL-blogi toivoo salaa kotikaupunki Vancouveria tai oikein menetelmin tulevaisuuden joukkuetta rakentavaa Detroitia loton voittajaksi.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Jouni Nieminen

@OnsideWithJouni
[email protected]